ritvalehtonen

Muutosten aika on käsillä

 

Elämme monien suurten kysymysten äärellä, se saa miettimään asiota eri tavalla, kuin mihin olemme tottuneet.

Keskuudessamme on niitä, joilla elämä on helpompaa, kuin vuosikymmeniin, rahaa ei tarvitse laskea, mihin käyttää, sillä se riittää hyvin hyvän elämän ylläpitämiseen. Näin myös monilla heistä, jotka päättävät kokonaisten kansakuntien kohtaloista.Käyttävät sen rahan, mikä veroina kaikilta kerätään ja jolla jokaisen tulisi saada edes inhimillienen toimeentulo, kodin turva ja lämpö ja jokapäiväinen leipä. Samaan aikaan keskuudessamme on paljon köyhyyttä, suuren työmäärän tehneitä sairaita vanhuksia, joiden on pakko lähteä hakemaan ruokaansa leipäjonoista.

Tämä saa kysymään, mihin on kadonnut solidaarisuus toinen toisiamme kohtaan? 

Työ oli luotu tuottamaan toimeentulo tekijälleen, nyt liian moni  ei enää eläkkään työstä saadusta tulostaan, vaan joutuu hakemaan perheelleen toimeentuloa, leipäjonoista, sosiaalituista ja sen lisäksi saa syyllisen leiman. On jopa luotu laki, aktivointimalli .jolla voidaan kurittaa jo muutenkin heikoilla olevaa kansalaista.

Myös nuoremme jäävät liian usein syrjäytetyiksi, koska erilaiset vaatimukset yhteiskuntamme asettamina estää työllistymisen, tai edes siihen tutustumisen, ennenkuin on taskussa ammattitutkinto. Mutta kuka tietää, kelpaako enää siihen työhön, johon koulutuksen oli hankkinut? Kun tähän liitetään sana pakko, ei mahdollisuus, joka lähtee aina liikkeelle yksilöstä ja hänen tarpeistaan, mahdollisuuksista käytännössä ja vapaudestaan valita oma tehtävänsä, eipä ole outoa jos kansamme mieli oireilee.

Kun elmää ja kasvua kehitetään bruttokansantuotteen kasvulla tai kikyllä, joilla poljetaan useinkin ihmisaroa, kansalaisten oikeuksia ja mahdollisuuksia oman elämänsä  hallintaan, sekä luontoamme kohtaan, ei tämäkään voi olla kestävää ja taloudellista, ihan normi kansalaisen ajattelun mukaan, pitkssä juoksussa.

Kun tarkkaan kuuntelee nykyisiä,  ns. viisaampienkin  keskusteluja tulee väkisin tunne, että suu puhuu yhtä, mutta käytännön toimet kulkevat eri suuntaan. Onko insinöörien liiallinen suosiminen kadottanut alleen käytännön osaamisen ja ymmärryksen, sekä tuonut lyhytnäköisyyden ja ahneuden pelikentille?

Nyt kansan on lupa kyseenalaistaa, eikä uskoa kaikkea, mitä meille kerrotaan. On uskallettava ajatella, myös itse. Kaikki työhyvinvointi, innovaatioit,  toimeentulo ja kasvu tulee inhimillisen pääoman ja vapauden, ei pakon myötä. Olisiko opittava näkemään, mikä on jokaisen ihmisen rooli, tässä muuttuvassa yhteiskunnassa ja maailmassa? Olisiko pyrittävä rakentamaan tulevaa, sen varaan, että jokaisella yksilöllä olisi siinä oma tehtävänsä? Tästä ei juurikaan nää keskusteluja, kun enemmän viedään asioita ohi kansan, kysymättä ja näkemättä yksilön oikeuksia osana sitä. 

On vastattava haasteisiin, miten poistamme ongelmia, massatyöttömyys, syrjäytyneisyys, masennus, mielisairaudet, köyhyys, eriarvoisuus, oiekudenmukaisuus, tasa-arvo , inhimillisyys jne...niille olisi mielestäni  löydettävä vastauksia, miten pidämme kaikki mukana ja samalla luomme kasvua?

Jos tuijotamme vain tunnelin päässä odottavaa omaa tavoitetta, kaihtamatta keinoja sen saavuttamiseksi, se ei mielestäni tue kansan parasta mahdollista huomioimista, vaan yhden pienen ryhmän omia tarkoitusperiä. Tämän seurauksena, myös kansan kiinnostus puolueisiin katoaa, koska se ei enää palvele kansan yhteisiä etuja ja tavoitteita, vaan tietyn puolueen omaa menestystä. Tämä ei kait ole ollut tarkoitus. Minusta kansa odottaa, kun äänensä antaa, että eduskunta hoitaa kaikkien kansalaisten yhteisiä asioita tasa-arvoa ja perustuslakia noudattaen. Nyt myös perustuslain tasa-arvo käsite on liian monessa asiassa kansalaisen näkökulmasta katsoen hämärtynyt.

Muuttuuko ihminen? Sille olisi tilaus, mikäli aiomme säilyttää hyvinvointivaltion, nimeltä Suomi. Se tarvitsee kuitenkin ARVOIHIN NOJAUSTUVAA POLITIIKKAA. Sivistyneisyyden ohuuden mittarina voidaan nähdä se, että kansalaisemme ovat ajatuneet ääripäihin niin alueellisesti, kuin henkiökohtaisellakin tasolla menestyjiin ja häviäjiin. Tämä kertoo sen, ettei olla onnistuttu lupauksissa pitää kaikki mukana , kuten perustuslakimme edellyttää.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Vihreätkin voisi tulla juurilleen ympäristöasioihin ja jättää vähemmälle puolueen taistolaissiiven ja stalinistien painoarvon.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Olen luonut Metayliopisto - nimisen foorumin edistämään systeemiajattelua, mikä on ainoa kunnollinen taitoa pohtia monialaisesti koko yhteiskunnan kokosia haasteita. Tästä on kyllä paljon tutkimusta, mitä Suomessa ei lainkaan osata ja muutenkin ilmapiiri täällä on erittäin tunkkainen.

Arvoista lähtevä johtaminen olisi mainio periaate Suomelle, mutta mistä saataisiin sellaiset johtajat, että he sillä aloittaisivat työt jokaisena aamuna parantamaan maailmaa.

Jos poliitikon arvoina on oma etu, syntyy vain itsekeskeisiä, vahvojen ehdoilla tapahtuvia ratkaisuja, jotka ovat muille heikennyksiä.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Kun puhutaan arvoista, minulle se on suoraa ja rehellistä, lakeja noudattavaa ja toisia kunnioittavaa. Se ei ole kuppikuntaisuutta ja omien etujen ajamista, sekä salaisia neuvotteluja.

Mihin olemme kadottaneet tämän hienon taidon? Tällaista politiikkaa on oikeasti ikävä.

Toimituksen poiminnat