ritvalehtonen

Kadotettu luovuus

Lasten luovuus on tutkimuksen mukaan jopa 98%, mutta aikuisilla sitä on enää vain 2%. Onko koulutuksessa ja kasvatuksessa jotain vikaa, kun iän myötä tämä arvokas taito katoaa?

Onko tämä  suunniteltu ja ohjattu, yhteen muottiin puristava opetussuuntamme syynä siihen, ettei erilaisuudelle ole tilaa? Samalla myös lapsen luontaiset kyvyt tehdä oman mielensä ja lahjojensa mukaan karsitaan pois. Jos mietimme asioita tarkkaan, voisiko se olla syy myös siihen, että meiltä puuttuu nyt innovaatiot, myös työyhteisöissä, tai se ainakin on vähäistä?

Onneksi uusi opetussuunnitelmamme tuo muutoksia, mutta toivoa sopii, tapahtuuko aitoa muutosta, jos samat toimijat vetävät opetusta.

Työelämä vaatii oikeanlaista johtajuutta, rohkeutta, omaperäisyyttä ja joustavuutta. Eikö juuri nämä löydy luovuuden mittareista? Uskon, että myös työviihtymisen, jaksamisen ja motivaation takaa löytyy juuri työn mielekkyys, ja oivallus siitä, että työnantajan ja työntekijän tavoitteiden tulisi olla samat, vain toimintatavat voivat olla erilaiset.

Eli johtamisen tavasta johtuu myös työyhteisön viihtyminen, jaksaminen ja työn mielekkyys, eli myös uusien työntekijöiden halu tulla töihin juuri tähän yhteisöön. Tämä onnistuu, jos työn johto osaa sopia vain tavoitteista yhdessä, mutta antaa alaistensa tehdä työtä heidän omista innovaatioista lähtöisin, aina kun se on mahdollista.

Myös työntekijän ajatukset ovat hyvin tärkeitä juuri työn kehittämisessä paremmaksi, koska heillä on paras tieto heitä koskeviin ja työtä parantaviin asioihin ja samalla lopputulokseen. Annetaan siis luovuuden kukkien kukkia, ei karsita sitä päiväkodeissa, eikä koulun penkeillä, vaan sallitaan erilaiset tavat oppia ja tehdä parempia ratkaisuja oman innovaatisuuden, rohkeuden, kokeilunhalun ja innostuksen myötä.

Kaikki ämä on kiinni meistä aikuisista ja tavsatamme toimia, lastemme ja nuortemme hyväksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lapset eivät ole luovia yleisesti ottaen: http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/187...

Tuo, että kirjoitat "alaisten innovaatioista" kertoo, että et edes tiedä, mitä innovaatioilla tarkoitetaan.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Lapsen luovuus riippuu paljon vanhemmista, hoitohenkilöstöstä, koulusta ja kasvuympäristöstä. Jos lapselle annataan tikat mallit ja kaavat,sekä kaikki on säännösteltyä ja ohjattua, minkä mukaan elää, ei lapsi kehity luovaksi, vaikka olisi saanut sen lahjan syntyessään.

Jos taas lapsi saa vapaasti keksiä ja luoda oman näkemyksensä mukaan ja kokeilla erilaisia asioita, tutkia, haistaa ja maistaa, sekä koekea onnistumisistaan mielihyvää, kehittyy hän myös omana persoonanaan ja luovuus ja innovatiivisuus kasvaa ja kehittyy.

Ei haittaa Lauri, vaikka haluatkin hyökätä kirjoituksellasi vastaan. Luulen tietäväni oman tapani olla luova ja innovatiivinen. Kun työyhteisöissä on näitä innovatiivisiä, heillä on näkemyksiä, uudenlaisia tapoja tehdä asioita paremmin ja olla myös tien näyttäjänä toisille.

Harmikseni olen vaan saaanut todeta, että tätä ei kaikissa työyhteisöissä haluta, koska oma menestyminen ja kunnianhimo menee alaisten edelle, eikä alaisten näkemyksille anneta mitään arvoa, kun vasta sitten kun saa ne esitellä ominaan.
Kokemuksia löytyy eletystä elämästä hyvin paljon. Siksi uskon itse tuohon tutkimustulokseen.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Taannoin osui silmään tällainen mielenkiintoinen artikkeli:

Sugata Mitra: “Los exámenes ya no sirven, son una amenaza”

Lyhyesti sanottuna siinä kerrotaan, että lapset pystyvät oppimaan keskenään ilman opettajaa varsin tehokkaasti ja nopeasti. Käytännössä on kokeiltu miten lapset oppivat ryhmässä kun heillä on pääsy internettiin ja opettajan ainoa impulssi oppimiselle on se, että hän esittää jonkin ison kysymyksen (esimerkiksi "Miksi sataa, mistä sade johtuu?"), johon lapset sitten yhteistuumin löytävät vastauksen.

Tuo artikkelin päähenkilö Sugata Mitra, joka on Newcastlen yliopiston professori, alkoi havainnoida tätä asiaa ensimmäisen kerran laittamalla New Delhin slummiin lasten ulottuville tietokoneen, jossa on internetyhteys. Lapset eivät olleet käyneet koskaan koulua eivätkä osanneet englantia. Ilman mitään opastusta, 8 tuntia myöhemmin lapset surffailivat netissä ja opettivat toisilleen, miten se tapahtuu.

Tuota oppimismetodia on kokeiltu sittemmin monessa paikassa ja se toimii hyvin. Vajaassa vuodessa lapset oppivat ominpäin käyttämään tietokonetta ja sen ohjelmia yhtä hyvin kuin tavallinen konttorihenkilö.

Kun Mitralta kysytään, voisiko tällaisen opiskelusysteemin ottaa käyttöön laajalti maailmassa, hän sanoo, että käytännössä se kaatuu siihen, että oppikirjabisnes on miljardiluokan bisnes, josta ei haluta luopua. Hän sanoo myös, että skandinaavisia maita lukuunottamatta viranomaiset eivät halua kokeilla mitään uutta, vaan varmistella omaa uraansa.

Veikkaan, että Sugata Mitran nimellä googlaten asiasta voi löytyä juttua englanniksikin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Anekdottitodisteilla ei arvoa ja tuo New Delhin esimerkki vastaa sitä kun rotat oppivat kulkemaan psykologin sokkeloissa palkkion toivossa. Varsinaisesta käsitteellisestä oppimisesta ei ole lainkaan kyse. Ovatko rotat luovia?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Mitä mahdat tarkoittaa käsitteellisellä oppimisella? Oletko oppinut sen verran käsitteitä, että osaisit lukea tuon linkittämäni artikkelin tai katsoa siinä olevan videoklipin?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #4

Kysymyksesii kertoo, että olet oppimisesta pihalla. Kyky hakea netistä ei ole oppimista eikä sellaisenaan juurikaan edistä sitä.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Näin toimii yhden totuuden ihmiset Lauri. Ei arvosta toisenlaisia ajatuksia ja näkemyksiä, vaikka niille olisi kuinka vankka näyttö ja kokemus.

Kyllä minä uskon, että ihmisen motivaatio ja työnilo niin koulussa, kuin työssäkin pohjautuu pitkälti siihen, että hän saa kokea onnistumisen iloa tehtävissään. Myös se, että jokainen voi kayttää ja kehittää lahjojaan, jotka syntymässään saanut on äärimmäisen hyvä, jos oikeasti haluamme uusia avauksia ja uudenlaisia oivalluksia, joita kaikkialla huudetaan.

Ihmiselle ei ole palkinto tärkein, vain hyväksyntä ihmisenä niillä lahjoillaan, jotka on elämäänsä saanut. Vapaus käyttää saamiaan lahjoja, ilman että kaikki itselle tärkeät asiat on suljettu pois jo peruskoulusta lähtien. Onneksi uusi opetussuunnitelma lupaa jo muutosta...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #8

Lapset eivät opi juuri mitään ilman opettajia. Eivätkä lapset ole luovia.. Mitään toista totuutta ei ole. Aikuisilla on enrmmän vapausasteita.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen Vastaus kommenttiin #9

En Lauri väitäkkään, etteikö opettajia tarvita, mutta enemmän ojaajina lapsen luontaisia taipumuksia myötäillen, ei pakottamalla kaikkia samaan muottiin...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #10

Tuo sama muotti on olkiukkosi.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen Vastaus kommenttiin #11

Huomaan Lauri, että meillä on aivan eri suuntaiset näkemykset luovuudesta, ja opetusmetoodeista, mutta ei haittaa. Voimme pitää molemmat omat käsityksemme aika näyttää aikanaan, mikä on parhaaksi kasvullemme, jos niitä innovaatioita ei halutakkaan lisää.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Hienoa Janne, että löysit asiaan tämänlaisen täydennyksen. Itse olen hyvin kiireinen ja vähemmän etsin lukemaan ja etsimään, mutta olen luonnon lapsi ja elän omaa elämääni oman tahtoni mukaan, en alistu kaavoihin tai muottiin eläjäksi.

Uskon täysin, että tämä on näin, mutta myös sen, ettei ole ollut halua muuttaa suuntaa. Minulle ajatus on pelkkä intuiivinen mutta hyvin vahva sellainen, että lapset oppivat etsimään ja kokeilemaan, jos heille luodaan siihen suotuisi ilmapiiri.

Kun taas lapsi oppii jotain, hän auttaa mielellään myös kaverinsa oppimaan, koska onhan se hänen itsetunnolleenkin hyväksi, kun on itse oppinut ja löytänyt jotain uutta ja saa vielä jakaa osaamisensa kavereiden kanssa.

Tämä juuri on se puuttuva osa myös myöhemmässä elämässä, kun lapsi on kasvanut kokeilemaan, löytämään, etsimään ja tekemään ja sa siitä tyydytystä, niin se jatkuu myös työelämässä.
Tällaiset itseohjautuvat aktiiviset tiedonjanoiset työntekijät ovat arre työpaikoilla ja hyvää tulosta syntyy, uusien ideoiden, toimintatapojen ja tuotteidenkin kautta.

Toimituksen poiminnat