ritvalehtonen

Yhteishuoltajuus, onko se reilua?

Olen kuullut monien yhteishuoltajuudessa olevien vanhempien näkemyksiä, että laki yhteishuoltajuudesta ei tue  perheen parasta.

Ajatus on varmaan hyvä, että molemmat vanhemmat saavat pitää lapsiaan luonaan, mutta käytännössä tämä ontuu useinkin niiltä osin, että vastuu käytännön asioista kuitenkin jää hyvin usein vain toiselle puolisolle, niin työnä, kuin taloudellisestikkin.

Jos lasten maksettuja harrastuksia jää hoitamatta, kun toinen vanhemmista ei huolehdi kuljetuksista paikassa A, välineitä ja vaatteita hukkuu, eikä niitä tule tilalle, vaatteet kulkevat likaisina aina toisen vanhemman huoleksi ja niilläkin ajoilla, jolloin on A:n  hoitovuoro, lapset ovat kuitenkin paikassa B, missä heistä ja heidän tarpeistaan kannetaan vastuuta.

On huomioitava, ettei paikassa B välttämättä ole varattu ruokaa lapsille, eikä olla edes kotona, kun on luotettu, että on vapaavuoro. Sama lasten vaate ja välinehankinnat ovat vaan toisen , eli B vanhemman vastuulla. Miten tämä voi olla lapsen etu? Minusta lapsella tulisi olla turvallinen ja varma paikka, missä hänestä kannetaan huolta, lapsen tarpeet huomioiden joka hetki, jotta yhteishuoltajuus olisi hyvä lapselle.

Kannatan kuitenkin sitä, että joka tapauksessa lapsella on oltava mahdollisuus molempien vanhempiensa huolenpitoon, mutta se täytyisi olla jotenkin mitattavissa, ei niin, että vanhemmat joutuvat riitelemään asioista jatkuvasti keskenään, usein jopa oikeusteitse, sillä sekään ei paranna lapsen oikeutta, joka on syytön kaikkeen tähän.

 

Mitkä ovat kokemuksenne, minulla ei tällaista ole, vaan otin asian esille, kun olen siitä paljon kuullut huolia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Olen kuullut monien yhteishuoltajuudessa olevien vanhempien näkemyksiä, että laki yhteishuoltajuudesta ei tue perheen parasta."

Tämä siis tarkoittanee käytännössä, että olet kuullut joidenkin naisten valittavan sitä ettei lasten isästä pääse kokonaan hankkiutumaan eroon, vaikka kuinka haluaisi. Ehkä kannattaa ehdottaa väkivalta- tai insestisyytöksiä?

"Ajatus on varmaan hyvä, että molemmat vanhemmat saavat pitää lapsiaan luonaan..."

Vaan kun ajatus taitaa ennemminkin olla, että _lapset saavat_ olla molempien vanhempien luona. Niin, ja yhteishuoltajuus ei ymmärtääkseni vielä määrittele sitä, missä lapset asuvat. Se määrittelee ennemminkin sitä, että molemmilla vanhemmilla on oikeus lapsiaan koskeviin päätöksiin. Mistä päästäänkin taas siihen, että hatuttaahan se, kun siltä äijältä joutuu asioita kysymään.

"Minusta lapsella tulisi olla turvallinen ja varma paikka, missä hänestä kannetaan huolta, lapsen tarpeet huomioiden joka hetki, jotta yhteishuoltajuus olisi hyvä lapselle."

Sekin on toki vaihtoehto, että nämä huolestuneet ryhtyvät ajattelemaan lapsen parasta, antavat yksinhuoltajuuden miehelleen, ja ryhtyvät itse etävanhemmiksi. Sinulla taisi kuitenkin olla mielessä jotain päinvastaista.

Pekka Iiskonmaki

Ei se ole reilua. Tähän on tultu ja huonomaksi vaan menee.

Valtio on hoitanut talouspolitiikkansa niin huonosti, että veroja on haalittava joka paikasta.

Hyviä veronmaksajia poistuu maasta ja työttömyys kasvaa. Nyt aletaan jatkossa verottamaan asumista raakemman jälkeen. Maastamuutto kiihtyy.

Ei ole enään muita vaihtoehtoja. Kohta ollaan kaikki kuin kanit kopeissamme.

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Noin yleensä vanhemmat ovat tolkun ihmisiä ja huolehtivat lapsistaan. Yhteishuoltajuus ei sinänsä vaikuta taloudellisiin seikkpihin (määritellään elatussopimuksessa) tai luonapidon laajuuteen.

Riitelevät vanhemmat vahingoiitaavat lapsiaan ja sen takia on tärkeää että nämä vanhemmat saavat apua. Yksinhuoltajuuden myöntäminen harvoin lopettaa riidat vaan päinvastoin tulehduttaa tilanteen entisestään.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Olen Bodil kanssasi samaa mieltä, mutta toivoisin, että myös yhteishuoltajuudessa olisi velvoitteet molemmille ja jonkinlainen näyttö, ettei käytännön asiat kaadu vain toisen puolison harteille.

On jaksettava molemppien toipua ja käydä työssä, jolloin uskoisi , että löytyy ymmärrys, jos pystähtyy miettimään. Voihan se olla, että kaikki ei vaan osaa ajatella asioita sen toisen näkökulmasta ja siksi riidellään.
Empatiahan on meiltä jo pitkään ollut kadoksissa.

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

Kyllähän yhteishuoltajuudessa kummallakin velvollisuudet mutta ei ole keinoja pakottaa ketään hyväksi vanhemmaksi. Erovanhempana jpudut sen hyväksymään ja tyytymään siihen että teet oman osuutwsi niin hyvin kuin kykenet.

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

En todellakaan Toni ajatellut kuten asian esitit. En sanonut onko valittaja isä vai äiti, koska tarinoita olen kuullut sekä että. Tarkoitukseni ei ole asettaa kumpaakaan sukupuolta huonommaksi, vain kantamaan vastuunsa myös taloudellisesti oman lapsensa elämän ja harrastusten menoista, sekä rahallisesti, että antaen aikaansa heille, silloin kun vuoro on olla heidän kanssaan.

Jos kuitenkin osoittautuu käytännöksi, että lapi ei olekkaan se tärkeä vaan se saa seikkailla kavereittensa kanssa jopa yökylissä. Kuka silloin vastaa, jos sattuu jotain vahinkoja? Kuka ruokkii lapsen ja pesee hänen vaatteensa, pakkaa lähiessä kaikki vaatteet samassa kunnossa, eli puhtaana, kun palauttaa lapset toiselle.

Eikö molempien vanhempien tule yhdessä huolehtia myös lasten harrastukset ja kuljettaa niihin vuorollaan? Kun kuuntelen ihmisten kokemuksia, nämä ei vaan toimi. Ellei ne toimi, olisi sama vaikka toinen olisi se yksinhuoltaja ja toinen maksaa siitä oman osansa ja saa kuitenkin lapset luokseen, kun asiat sovitaan ja miellään mahdollisimman paljon, eli vaikka viikoittain.

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, en sellaista voisi edes ajatella, ettei näin jatkuisikin, vain työ ja rahallinen tuki omien lasten vuoksi, on varmaan käsitteenä joillekkin vaikea, jos ainuttakaan vaatekappaletta ei tule toisen toimesta. Jos toinen hankkii ja huoltaa nämä kaikki omillaan ja toinen haluaisi vain nauttia.

Onko tällainen reilua?

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

Miten tuo huoltajuusmuoto vaikuttaisi? Takuuvarma keino tulehduttaa tilanteen on lähteä vaatimaan yksinhuoltajuutta.

Elämä ei nyt vaan ole kovin reilu.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Luultavasti yhteishuoltajuus ei pääsääntöisesti ole reilu lasta kohtaan, veikkaisin, että parempi jos lapsi saisi olla rauhassa jomman kumman luona täyspäiväisesti ja juurtua yhteen paikkaan ja silti tarvittaessa nähdä toista vanhempaa kun haluaa.

Itse on kokemusta tilanteesta, jossa lapset vaihtoi paikkaa tasan 50/50 minuutilleen ilman minkäänlaisia joustoja. Hyvä puoli oli aluksi se, että erikoisjärjestelyllä lapset oli vanhssa tutussa paikassa ja vanhemmat vaihtoi paikkaa. Myöhemmin lapset vaihtoi paikkaa ja sääliksi on näin jälkeenpäin noussut se, että mielestäni olisi ollut parempi, jos laspet olisivat olleet aina pidempiä aikoina kummankin luona kun sentään suht. täyspäisiä (jopa vanhemmat). Viikko/viikko systeemi mielestäni liian lyhyt, onneksi jossain vaiheessa sitäkin tuli rukattua pidemmiksi ajoiksi (liian myöhään).

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen

Näin minäkin ajattelen Rafael. Jokaiselle lapselle on tärkeää kiinnittyä johonkin ja onhan se luonnollista , että ainakin kun isommaksi kasvavat valitsevatkin jo itse.
On vaan vaikeaa uskoa, että tämä viikko siellä viikko täällä ja jatkuva muuttaminen tekee hyvää lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Myös koulun käynti kärsii varmaankin tällaisesta, sillä onhan lapsikin tunteva ja ajatteleva yksilö, joka joutuu alistumaan vaan vanhemman tahtoon.

Eihän se sittenkään tarkoita, ettei voisi viettää paljon pidempiä aikoja ja lomia sitten toisenkin vanhemman luona ja olla yhteydessä puhelimitse ja sosiaalisen median kautta, kun taitaa jo lähes joka lapsella olla ne käytössä.

Lapsi on niin haavoittuvainen, vaikka hän ei sitä kerro, se vaan voi näkyä sitten myöhemmin ja tuoda omat ongelmansa, asioista, joihin on itse täysin syytön.
Hienoa Rafael, että olet ajatellut juuri lapsen kannalta asiaa, näin minäkin ajattelen, että jokaisesta pikkuisesta, kasvaisi aikanaan rakastava ja täysipainoinen aikuinen ja sitä tukee kyllä kodin turva, ei heittely puoleen ja toiseen. Tämä nykyinen politiikka ja päätöksenteko on mennyt vaan niin ajattelemattomiin suuntiin monissa asioissa.

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

On todettu että vuoroasuminen edistää erolapsen hyvinvpintia jos perusasiat kunnossa. Siis vanhemmilla kohtuulliset välit, asuvat riittävän lähellä jne. Kun lapsella on koti kummankin luona hänen ei tarvitse muuttaa tai lähteä muualle vaan saa aina olla kotona. Yhtä paljon siirtymisiä tulee joka-toinen-vkl järjestelyssä.

Reijo Jokela

"On todettu että vuoroasuminen edistää erolapsen hyvinvpintia jos perusasiat kunnossa".
Missä näin on todettu? Olisiko laittaa jotakin konkreettista tuohon tueksi. Koko väitehän on täysin järjetön. Tuo hyvinvoinnin edistäminenhän riippuu täysin henkilökemioista (siis lapsen näkökulmasta) en siis usko, että voitaisiin mitenkään todistaa väite, että vuoroasuminen automaattisesti lisää lapsen hyvinvointia. Koko touhussahan on muuttujia niin paljon, että jokainen tapaus on omanlaisensa. Lisäksi tuosta hyvinvoinnin lisääntymisen näkökulmasta tilannehan voi elää. Asunto vaihtuu. Huoltaja löytää uuden kumppanin. Saattaa syntyä uusperhe, jossa toiset lapset elävät kokoaikaisesti, ja yksi puoliaikaisesti (voi kokea ulkopuolisuutta) jne.jne.jne.
Palatakseni alkuun. Miten siis voidaan todeta, että vuoroasuminen edistää erolapsen hyvinvointia?

Käyttäjän ritvalehtonen kuva
Ritva Lehtonen Vastaus kommenttiin #11

Tuota tutkimusta minäkin epäilen. Keneltä on kysytty, mitä on kysytty ja miten on kysyttty ja kuka on tutkimuksen maksaja. Niistä löytyy yleensä vastaus, millainen on tutkimuksen haluttu tai saatu tulos.

Näin se ikävä kyllä on hyvin monissa asioissa, kun maalaisjärki sanoo ja kokemus näkee, mutta tutkimustulos väittää toista. En nyt kiistä tätä kyseistä tutkimusta, kun lapselta ei kutenkaan asiaa kysytä. Uskon kuitenkin näiden kokeneiden ihmisten näkemyksiä, kun he tuskailevat siitä, että paperilla on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä ei, koska lapset ei halua pysyä toisessa perheessä jostain syystä ja tuo sisrpuolien kanssa elämnenkin on joskus ongelma. Tosin ihania poikkeuksiakin on ja hyvä näin.

Kun aikoinaan jo kymmeniä vuosia sitten kuulin erään ihmisen kertomana, kuinka tämä uusi äiti/ isäpuoli toimi eriarvoisesti näiden lasten suhteen. Kaupalla ostettiin namuja tälle omalle, mutta ne edellisen suhteen lapset vaikka olivat mukana jäikin ilman, kun ei kuulemma tarvitse, tai ei ole rahaa. Kuka valvoo tämän käytännössä? Minusta ei kukaan, vain lapsi kärsii syrjinnästä jo oman lapsuutensa siinä toisessa kodissa.

Minä ajattelen tuota lasta, joka ei ymmärrä sitä, miksi en pääse toisen vanhemman luota harrastuksiini, miksi en saa samalla tavoin niitä lahjoja tai vaatteita, kuin sisarpuolet? Miksi minua ei viedä lomalla, vaikka sisrpuoleni pääsevät? Miksi vain toinen vanhemmista huolehtii pyykkini, puhtaat vaatteet ja pakkaa kaiken huolella mukaan, mutta miksi niitä hukkuu toisen vanhemman luona, mutta ei saa tilalle uusia, kuin vain sen toisen hankkimana. Miksi saan viettää kaveriöitä toisen vanhemman luota, eikä perääni kukaan katso? Entä jos sattuisi jokin vahinko, kuka vastaisi, kuka huoolehtisi lääkäriin jne...? Tämä on suuri taloudellinen ja henkinen taakka sille vanhemmalle, joka oikeasti välittää lastensa tulevaisuudesta, harrastuksista ja tasa-arvoisuudesta, ja erosta huolimatta, kantavat vastuun lapsistaan.

Toimituksen poiminnat